Signing out

Tässä se on, meidän reissu tiivistettynä 180 kuvaan:

http://www.flickr.com/photos/ville_saarinen/sets/72157600538120087/

Toivottavasti blogin lukeminen oli edes hieman kiinnostavaa muillekin - tämä jää hyväksi muistoksi meille.

t. Ville

Matka loppui

Päästiin jälleen takaisin Suomeen. Aika väsynyt mutta tyytyväinen olo. Kotimaahan palaaminen pitkän reissun jälkeen tuntuu aina yhtä mukavalta.

Kuvia kertyi viitisen gigaa reissulta. Kunhan saan kahlattua ne läpi, laitan tänne linkin albumiin.

Kranjska Gora - toinen paiva

Aikamoinen paiva taas ollut. Vuokrattiin aamulla pyorat ja lahdettiin hostellin emannan suositusten mukaan etsimaan hienoa vesiputousta. Miikallakin on ollut parin vuoden tauko viimeisesta pyorailysta, eli haastetta oli edessa. Matka alkoi hyvin, mutta 10 kilsan kohdalla multa puhkesi rengas. Juli ehdotti, etta jatkettaisiin matkaa katolilaisittain: ilman kumia (haahaa). Ei voinut muuta kun lainata toisen pyora ja polkea takaisin Kranjska Goraan. Vuokraamon tyyppi oli onneksi reilu kaveri ja toi autolla lainatun seka uuden pyoran paikkaan, jossa rengas puhkesi.

Matkaa oli edessa viela alle kymmenen kilsaa vesiputoukselle, josta viimeiset viisi oli ylamakea. Alkoi jo pikkuhiljaa tuntua jaloissa. Vesiputouksella paatettiin Julin kanssa viela jatkaa matkaa tien loppuun asti, joka osoittautui aikamoiseksi haasteeksi: kilsan paasta alkoi vasta kunnon ylamaki, mukaanlukien 25% kaltevia teita. Saattoi olla rankin pyorareissu ikina.

Kannyttyamme ympari alkoi kaatosade. Mutaa lensi ja paljon. Pohkeet ja reidet oli aivan jumissa, seka pyorien istuimet alkoivat hiertamaan kunnolla. Paastiin kuitenkin lopultakin takaisin vuokraamolle ja oli fiilis aivan kuin inttimarssin tai partioreissun jalkeen, eli vasynyt ja likainen. Ehdottomasti hyva reissu. Kaupan henkilokunta olivat viela sen verran reiluja, etta laskuttivat vain kahdesta pyorasta eika lainkaan kyparista. Post-reissu kalja maistui...

Pelataan nyt illallisen jalkeen pari pelia siantappoa, sen jalkeen sankyyn. Jos huomenna on hyva saa, hengataan viela taalla iltapaivaan asti jonka jalkeen lahdetaan bussilla takaisin Ljubljanaan. Yojuna Zurichiin lahtee 20:30, jossa meita odottaa vuokrattu auto. Wah wah wee waa.

Kranjska Gora - Podkora

Slovenian alpit vaikuttavat aika kivalta paikalta haikkailla ja viettaa aikaa... Vaikka meininki onkin vahan kuin suomalaisessa hiihtokeskuksessa kesalla: lumettomia rinteita, pysahtyneita hisseja, tyhjia hotelleja ja suljettuja suksivuokraamoita.

Hostellimme on Podkoran kylassa, parin kilometrin paassa Kranjska Gorasta, joka on alueen keskus. Tanaan kavimme kaantymassa Planican laakson pohjukasssa ja ihmetelemassa vuoren uumenista pulppuavaa vetta ja siita syntyvaa vuoripuroa. Maisemat olivat aika muikeat, kun joka puolella ymparilla nakyi yli 1000 metria meita korkeammalla olevia huippuja. Myos Planican kuuluisa lentomaki (K200) on nyt nahty. Illalla katsastimme Kranjska Goran yoelamaa ja kylan ainoan(?) taksin ollessa lentokentalla, baarimikko heitti meidat hostellillemme autollaan. Aika hyvaa settia...

Huomiseksi on luvattu sadetta , joten voi olla etta pidetaan chillailupaiva tai sitten lahetaan kuitenkin riehumaan.

Next stop: Alpit

Kulunut vahan aikaa viimeisesta kunnon postauksesta. En saanut enaa unta, joten tassa pieni update silla valin kun muut nukkuvat...

Vaikka Hvar oli aivan loistava mesta, oltiin aika valmiita lahtemaan sielta vikana paivana. Viisi yota oli juuri optimaalinen maara auringonottoon ja chillailuun. Hostelli (apartment) tuskin olisi voinut olla paljon parempi, samoin kamppikset siella. Saarellakin riitti tekemista, mutta beachit tuottivat pienen pettymyksen: hiekkarantoja ei ollut lainkaan, silla kaikki rannat koostuivat kivista ja kallioista.

Lahdimme torstaina Hvarista lautalla Splittiin, josta otettiin yojuna Zagrebin. Kuten menomatkalla, emme varanneet sankya junaan vaan vallattiin kuuden hengen boksi jossa oli tuolit kaikille. Pidettiin varmuuden vuoksi yon lapi vartiovuoroja silla valin kun muut nukkuivat. :)

Zagrebista oli reilu parin tunnin junamatka Ljubljanaa. On kylla erittain mukavaa, etta ei tarvitse enaa miettia paljon kaikki maksaa, silla Slovenia on Euro-maa. Ei enaa zloikkia, kraenkyloeita, hoeffeleita tai stunia!

Reilun tunnin paasta lahdemme bussilla Kranjska Goraan. Sveitsin Alppien sijaan suuntaamme Slovenian Alpeille - pitaisi ainakin saastya rahaa. Tiedossa ainakin vuorikiipeilya ja ehka pyorailya. Varattiin sielta hostelli pariksi yoksi, jonka jalkeen palaamme Ljubljanaan ja otamme yojunan Zurichiin, josta jatkamme Lausanneen. 11 vuoden tauon jalkeen nakee vanhan kotikaupunkin, jee. Siella ehdimme viettaa yhden yon, jonka jalkeen on aika lahtea takaisin Suomeen. Kylla oma sanky rupee pikkuhiljaa houkuttamaan...

Silloin nahdaan!

Väliraportti Kroatiasta

Ollaan nyt oltu Hvarin kylässä pari yötä. Ihan loistava paikka, mukava välistoppi meidän reissulle. Meidän "hostellissa" on myös mukavaa porukkaa: kolme tyttöä Ausseista ja pari tyttöä ja yksi poika Jenkeistä. Ollaan kierrelty kylää ja tänään oli yksi reissun kohokohdista: vuokrattiin avokuplavolkkari ja kierrettiin saarta, beacheillä ja viinitiloissa pysähtyen. Aivan mahtavaa.

Ei pysty kirjoittamaan lisää, istutaan kallissa nettikahvilassa. Saatiin juuri varattua yksi yö Ljubljanaan 8.6., eli se on seuraava etappi. Viimeistään silloin lisää meiltä.

Ekat kuvat

Laitettiin nopeasti muutama kuva nettiin: http://www.flickr.com/photos/ville_saarinen/sets/72157600292989081/

Ja nyt tokaji kutsuu.

PudaBest

Weehaa!
Paluu todellisuuteen eli Ita-Eurooppaan iski pian Keski-Euroopan piipahduksen jalkeen. Olikin tosi outoa kavella ympari Wienin katuja, kun ymmarsi suurinpiirtein kaiken mita kylteissa ja mainoksissa luki. Taalla Unkarissa tilanne palasi normaaliksi: mistaan ei ymmarra mitaan. ;)

Hostelimme (Imperio Max) taalla on aivan eri luokkaa kuin muut tahan mennessa, paikka ei todellakaan ole millaan tavalla hotellimainen. Hostellin omistajat (mukava nuori pariskunta) asuvat melkein viereisessa huoneessa (erona muihin huoneisiin heidan ovessaan on aanelonen joss lukee "Private"), kayttavat samoja vessoja, suihkuja ja keittiota ja alakerran yhteistila on heidan olohuoneensa. Lisaksi dormien kerrossangyt vaikuttavat itsetehdyilta (mutta tukevilta).
Vaatii varmaan tietynlaista luonnetta, etta pystyy elamaan talla tavalla...

Meininki on kylla ollut aivan loistava, heti saapumisestamme lahtien on ollut lammin ja tervetullut olo ja ihmiset ovat mukavia ja ystavallisia toisilleen, johtuuko se sitten Budapestin vai vain taman hostellin ilmapiirista jaa selvitettavaksi huomiselle, kun paasee paremmin tutustumaan kaupunkiin ja sen meininkiin.

Wien kohta takana, Budapest edessa

Matka Wieniin sujui hyvin suht uudessa ja hienossa junassa. Harmi vaan, etta tuotiin mukanamme huono keli tanne Wieniin, koska taalla on ihan pirun kylma. Ei parjaa t-paidalla ja takilla.

Wien on yllattanyt positiivisesti - kaupungissa on vaikka mita nahtavaa, kirkkoja loytyy vaikka muille jakaa. Hostelli (Hostel Ruthensteiner) on myos ykkosluokkaa. Ei valitettavasti ilmaista aamupalaa tai internettia, mutta muuten ihan hotelli-tasoa (ja baarikin loytyy ;).

Eilen illalla pienen ratikkaseikkailun jalkeen pyydettiin neuvoa mista pain loytyisi Itavaltalaista ruokaa, ja paadyttiin pieneen raflaan josta sai suurimmat schnitzelit jotka olen koskaan nahnyt. Julin kanssa tilattiin sellaiset ja itse havisin syontikisan - jai melkein kolmasosa, kun Juli veti koko setin. Meni olut alas vahan nihkeesti sen jalkeen. Ja tanaan tietysti kaytiin ottamassa melkein-dabawabat Burger Kingissa. Mmmmm.....

Kylman kelin takia vietetaan viimeiset kolmisen tuntia Wienissa varmaan sisatiloissa kaljan ja siantapon aaressa. Budapestista sitten lisaa. Katsotaan jos saatais jopa kuvia ylos.

Prahan visiitti

Junamatka Krakovasta Prahaan sujui muuten ihan hyvin, mutta makuuhytti oli suorastaan surkea. Paadyttiin kahden venalaisen pojan, jotka eivat ymmartaneet yhtaan englantia, kanssa samaan koppiin. Hytissa, varsinkin ylapunkilla, oli ihan pirun kuumaa ja hiki vaan virtasi yon lapi.

Prahaan saavuttuaan syotiin terveellinen aamupala: kuusi cheeseburgeria jotka oltiin ostettu edellisena iltana Krakovasta viimeisilla zloteilla McD:sta. Hyvaa settia.

Loydettiin Miika puolelta paivin ongelmitta ja kierreltiin Prahaa, valilla nauttien oluet terdella. Kohokohta oli varmasti polkuveneretki Vltavalla. Vahan eri meininki kuin mita olisi varmaan Suomessa: veneen vuokraaja myi meille iloisesti myos kaljat. Paikallisilla ei taida olla tapana hukkua sepalus auki.

Illan paatteeksi kaytiin takalaisessa ravintolassa syomassa hyvat setit. Eilisen olutkertyma Julille ja mulle: 3,5l + mojito. :)

Tanaan lahdetaan puolen paivan jalkeen Wieniin, jossa ollaan yksi yo. Varattiin jo Budapestista hostelli pariksi yoksi, eli lahto Kroatiaan on todennakoisesti 1.6. Beachi-makoilu lahestyy kokoajan...

ZakoPANE summary

Onnistuttiin eilen valtaamaan vuori (parikin). Marssittiin raivolla rinnetta ylos ja korkeuseroa tuli tunnissa ja vartissa 800 metrin verran. Oltiin sen jalkeen aivan puhki, ja oli pakko ottaa vikat 300 metria korkeuseroa vahan rauhallisemmin. Ei kuitenkaan hassummin, 1000 metrista huipulle (Malolaczniak Wierchy), joka oli 2096 metrissa. Ja Juli paasi jopa laskemaan makea alas tultaessa, kuvat tulevat myohemmin. :)

Illalla mentiin vetaamaan soppaa Sopaan (lolz). Meininki oli juuri sellaista mita haettiin: takalaiset lauloivat ja tanssivat musikanttien saestamana ja loppuillasta tarjoilijatytotkin olivat ottaneet muutaman. Unohtivat meidat poytaan ja oltiin vikat asiakkaat lahtiessamme. Laulettiin kiitokseksi viela Koskishumppa Puolalaisen vodkan kyytipoikana. Ensimmaiset semi-tumut reissun aikana. ;)

Nyt on taas reissaamista edessa. Bussi lahtee Krakovaan kolmen vartin paasta, josta otetaan yojuna Prahaan illemmalla.

Zakopane, part II

Taas nayttaisi olevan upea keli vuorikiipeilya varten. Eilen kaytiin vain vahan fiilistelemassa 4-5 tunnin reissulla vuorta ylos, mutta tanaan olisi tarkoitus paasta jonkun vuoren huipulle asti kilsan nousulla. Ja siella tietenkin valloittamisoluet. :)

Eilen illalla etsittiin yksi Sopa-niminen takalainen ravintola jota rouva Varsova-Krakova -junassa suositteli. Sielta pitaisi saada parasta takalaista ruokaa Puolalaisen live-musiikin tahtiin. Puolen tunnin kavelyn jalkeen meinattiin luovuttaa ja kaantya takaisin keskustan kauppakatua kohti, kunnes yhtakkia kantautui nauru ja musiikki meidan suuntaan, ja rafla ilmestyi meidan eteen. Meininki vaikutti aidosti loistavalta. Valitettavasti ei paasty syomaan siella, koska koko ravintola oli varattu loppuun, mutta tehtiin varaus talle illalle.

Vahan rupesi eilen janskattamaan, koska toisessa paikassa perakkain mun Mastercard ei toiminut. Paasi kuitenkin juuri tarkistamaan, etta kukaan ei ole ainakaan pollinyt kortin numeroa ja kayttanyt luottorajan verran rahaa. Pieni helpotus. Nyt pitaa parjata meidan Electroneilla kunnes Miika, Miikan luottokortti seka Julin upouusi Visa liittyy maanantaina seuraan.

Stadtbummel und waldwanderungen

Mika on se paikka, jonne Puolassa on pakko paasta? No tietysti -paneen, Zakopaneen. (lol)
Ja on muuten sen verran kova panoluukku taa Zakis, etta paatettiin jaada toiseksikin yoksi, vaikkei ekakaan ole viela ohi.

Viimeisen vuorokauden aikana ollaan lahinna kavelty ympari Krakovaa ja Zakopanea, meni muuten alyttoman katevasti puoli-ilmainen (alle nelja euroa) bussi suoraan kaupunkien valilla. Mutta vanhat talot ja massiiviset rakennukset eivat meille riita, veri vetaa vuorille ja niitahan taalla Zakon lahimaastossa on. Kavelimme suuren havumetsan lapi puurajan ylapuolelle ja kavimme melkein uimassa mielettoman sinisessa vuoristojarvessa. (Jaalautat peittivat jarvea osittain, joten saunan puuttuessa(!) tyydyimme huljuttelemaan mulk.. kasiamme kylmassa vedessa.) Vetta horpimme vuoripurosta ja olppaa vuoristolukaalissa.

Ei voi ymmartaa

Puolalaiset on outoa kansaa, ainakin nukkumaymparistoltaan. Tyynyt on ihan hervottoman isoja wits is nais, mutta ne on oikeestaan jopa vahan liian isoja. Mut ei se mitaan, se mika tyynyissa ammutaan yli, menetetaan lakanoissa, jotka taas on kaikki puol metria liian lyhyita, leveytta kylla riittaa, mut ei pituutta. Ja kaiken kruunuksi pussilakanoista puuttuu ne reiat sielta toisesta paasta.

Krakova on muuten kylla tosi kiva paikka, tunnelma on jotenkin lampimampi kuin Varsovassa. Suomalaisiinkin on tormatty ihan urakalla, ylpeytta omaa kotimaata kohtaan aiheutti n. 10 suht humalaisen miehen juttujen salakuunteleminen torinlaitaterassilla, pojat olivat jonkun firman tarjoamalla ryyppyreissulla.

Ja nyt nauttimaan hostellin tarjoamasta ilmaisesta kaljasta!

Voi veljet!

Paastiin juuri Krakovaan. Hostellin nimesta huolimatta Hostel Tutti Frutti ei ole suunnattu vahemmistoryhmille, vaan on ehka paras hostelli jossa olen koskaan kaynyt (ja viela halpakin). Ensivaikutelmien perusteella Krakova on juuri sellainen paikka jonne halusin tulla.

Jubailtiin melkein koko junamatkan tanne (3h, ~20e) yhden erittain mukavan takalaisen rouvan kanssa. Saatiin ruokailu-, turisti- ja vaikka mita muita vinkkeja meidan reissua varten, ja vertailtiin hanen opiskeluaikoja Varsovan yliopistossa meidan rakkaaseen Otaniemeen. Suomeenkin pitaisi saada juniin kuuden hengen koppeja, silla reissu meni ihan uskomttoman nopeasti hyvassa seurassa. Hyva jos Suomen IC-junissa matkustajat uskaltavat edes katsoa toisia silmiin...

Nyt seikkailemaan kaupunkiin. Adios!

Aideille (R&K) tiedoksi: ostettiin ja korkattiin aurinkorasva eilen. Ei tartte murehtia sen suhteen.

Juli on myos ansainnut unikeisari-palkinnon: kun paastiin lentokoneessa paikoillemme istumaan ja saatiin turvavyot kiinni, kesti vain 60 sekuntia kunnes kuorsaus ja kuolan valuminen alkoi. Han kuulemma myos sai nukuttua ihan hyvin viime yona dormissa, kun taas itse herasin kaikkiin meluihin. Ensi yona korvatulpat korviin.

Ekan paivan loppufiilikset

Kuten Juli sanoi, ollaan kierretty Varsovan vanhaa kaupunkia aika ahkerasti. Vaikka tama hieno paikka onkin, tuntuu vahan silta, ettei ole enaa hirveesti uutta nahtavaa. Bussimatkalla lentokentalta tanne jubailtiin yhden takalaisen kanssa, ja han kehui Zakopanea niin taysilla, etta paatimme lahtea sinne. Lahdemme jo huomenna pois Varsovasta Krakovaan, jossa vietamme yhden yon. Seuraavana paivana otamme muutaman tunnin junareissun Zakopanen kauniiseen vuoristoseutuun, ja vietamme siella vahintaan yhden yon. Katsotaan sitten mita tehdaan..

Ei tietenkaan haluta aiheuttaa kateutta sinne Suomeen pain, mutta tassa on meidan Zakopanen hostelli. :)

Nyt nukkumaan, huomenna Krakovaan.

Bloggaaminen on ihan homojen hommaa.

Nain on, mutta silti meikaki nappailee tanne suuria tunteita ja elaman kolhuja. Kai taa on vahan niinku korvike lapsuuden ajan matkapaivakirjoille, jotka yleensa jai aina kesken tai ne rustattiin vakisin valmiiksi paluulennolla. Kyseisille paivakirjoille oli ominaista, etta parilta ekalta paivalta oli kirjotettu ummet ja lammet ja loppumatkasta oli pari sanaa ehka joka toiselta paivalta. Saas naha miten tan blogin kay...
Oikeesti ma rustailen tanne sisaltoa vaan siks, etten ottanu mitaan lukemista mukaan ;)

Nyt on Varsovan vanhaa kaupunkia kierretty ristiin rastiin ja kayty syomassa aivan loistavaa mattoa paikallisten suosittelemassa paikassa. Oli livemusaa, suuret tuopit ja kauniit tarjoilijat ja annokset oli niin isoja, ettei jaksanu kaikkea syoda. Fiilis on aivan loistava odotukset seuraavalle 20 paivalle kohoavat. Ai etta on hienoo!

P.S. Voi veljet! Joku panee viereisessa huoneessa niin etta huuto raikaa! Panee panee!

Varsova korkattu

Ikina ennen kirjoittanut mitaan blogia, mutta pakko se kai joskus on aloittaa, ja tama Varsovan Hostelli Helvetian taukohuone on oiva paikka sille. Paatettiin siis Julin kanssa pystyttaa tallainen blogi jonne voidaan heittaa aina valilla douppia shittia eri hostellien freeinternetaccess-koneista. Ja ei todellakaan ole tulossa mitaan aeaekkoesiae.

Paastiin hyvin bussilla lentokentalta Varsovan keskustaan, ja arvattiin pysakki josta jaatiin pois. Mentiin vain puol kilsaa liian pitkalle. 25 astetta lamminta ja shortsit jalassa, nyt lahdetaan seikkailemaan takalaisen yliopiston kampukselle etsimaan hotteja ts..bileita.